Jukka Gustavson Albums: Valon vuoksi

Valon vuoksi cover
  1. Taivaan täytettä
  2. Pieni Talvinen Ylistysruno
  3. Kevättalven "Kuume"
  4. Kevät "Raskaus"
  5. Kevät Kesä "Syntyneenä Talven Kohdusta"
  6. Kesä

  7. Kesän kunniaksi...
  8. Syys Kesä
  9. Syksy
  10. Syys Talvi
  11. Ikuisuus, Jatkuvuus
  12. Valon vuoksi
LP: Kerberos KEL 604 (1979)
Jukka Gustavson, keyboards, percussions
Tim Ferchen, marimba, xylophone, clockwork, vibraphone, tubular bells, kettledrums
Pekka Suvanto, drums, gongs, cymbals, bells
Gunnar Lausund, alto flute
Panu Antere, oboe
Pentti Mikkonen, viola
Seppo Ristolainen, viola
Risto Fredriksson, cello
"Valon vuoksi on omistettu luonnolle, ja sitä kautta Jumalalle, luonnon Luojalle. Jukka näkee Jumalan energian ja valon lähteenä joka ylläpitää luonnon järjestystä. Jota ilman luonnon lait järkkyisivät ja sortuisivat, materia katoaisi. Albumin Jukka kokee pienen ihmisen yrityksenä ylistää ja kiittää Jumalaa luonnon ja itsensä olemassaolon ihmeestä. "Valon vuoksi"-nimessä piilee pieni sanaleikki, tämä kiitoksen ilmaiseminen tässä muodossa on Jukalle kuin Valon heijastus nousuvedessä, vuoksessa, joka tässä symboloi juuri sitä pientä ihmistä joka nöyrästi yrittää heijastaa Jumalaltaan saamaa elämäänsä ja kiittää.
Jukan musiikki on tällä kertaa ilmaisumuodoltaan suppeampaa kuin Jaloa ylpeyttä yletän... LP:llä. Sovitukset ovat pienempää kokoonpanoa varten kirjoitetut, ja suuren osan teoksen ajasta Jukka on yksin kosketinsoittimineen äänessä. Sävellysten periaatteellinen rakenne säilyy alusta loppuun samana, rubaattomaisesti ja eteerisesti sävellykset etenevät puron tai virran lailla ja nivoutuvat toisiinsa suureksi kokonaisuudeksi.
Kuuntelukokemus välittyy siten kuin istuisi tämän virran viemässä veneessä, sävellykset tulevat vastaan eri vuodenaikojen muodossa virran viedessä matkaajan niin ajan kuin paikankin läpi.
Olin vähällä sanoa että kuuntelijalta tämä matka vaatii ehdotonta keskittymistä, mutta se ei tarkemmin ajatellen kuulosta oikealta. Itsensä luovuttamisesta tässä pikemminkin on kyse, on antauduttava tälle voimalle joka vie eteenpäin. Joka ei siihen pysty tulee kokemaan tämän musiikin pelkkinä ääninä ja sointuina, saamatta siitä mitään rakentavaa irti.
Jukka on käyttänyt sovituksissaan hyväkseen ratkaisevasti juuri altto-alueen suomia maanläheisiä sävyjä. Sello, alttohuilu ja alttoviulu ovat soittimia joissa jostain syystä on samaa tenhoa kuin tuulen huminassa havumetsässä. Näitä samoja soittimia käytti esim. Heikki Sarmanto hyväkseen albumillaan Syksy ja muita lauluja kuvaillakseen Leinon ja muiden runoilijoiden luonnon/sielun ylistyksiä ja pohdintoja. Molemmat säveltäjät ovat myös oivaltaneet oboen käytön nykymusiikissa.
Muistaakseni käytin Jaloa ylpeyttä yletän... albumin arvostelun yhteydessä sanaa soundtrack kuvaillakseni sen sisältöä. Sama sana tulee jälleen vääjäämättömästi mieleen. Kun kappaleen nimi on Pieni Talvinen Ylistysruno ja musiikin päällä soi hienovarainen korkea perkussiokilinä niin sitä mielessään näkee talvimaiseman jossa lumikristallit kimaltelevat. Tälle yksinkertaiselle teholle sitä on aivan voimaton. Kevättalven "Kuume": kauniit alttohuilun kuviot soivat iloisella levottomuudella joka enteilee muutoksen alkua. Kevät "Raskaus": Jukan urut toistavat vilkkaita mutta hiljaisia pieniä kuvioita jotka heijastavat luonnon kasvuvoiman ja elämän heräämistä ja kytemistä. Ikuisuus, Jatkuvuus: kaunis harras sävellys jossa sello ja piano sekä myöhemmin huilu ja oboe ilmaisevat järjestelmällisyyden ja luottavaisuuden rauhaa ihmisessä joka on tiedostanut Jumalan läsnäolon luonnossa.
Siinä on oikeastaan Jukan musiikin ydin: Jumalan läsnäolo siinä maailmassa jonka hän näkee ympärillään, jonka hän kokee sisimmässään, ja jonka olemassaolon hän yrittää heijastaa."
Mikael Wiik, Soundi 7/79